Nyt haluun kirjottaa vähän eri asioista kuin jokapäiväsestä elämästä. Nimittäin mun tulevaisuudesta ja unelmista. Eli oon aina ollut sellanen, että mulla on suuret haaveet. Ne tietenki muuttuu ajan kuluessa, toiset unohtuu ja lisää tulee, mutta on silti sellaset tietyt, jotka on ollu pienestä pitäen. Nää on mulle sellasia asioita, joiden toteutumiseen yritän aina uskoa, vaikka välillä tuntuu etten ikinä voi saavuttaa niistä yhtäkään. Haluan todistaa muille, etten oo pelkästään tämä mikä oon nyt, vaan että voin tehdä joskus jotain hienoa kuten toteuttaa ihania unelmia. Ja ennen kaikkea, en haluu tuottaa itelleni pettymystä, ettei mikään näistä kävis toteen ja jäisin elämään keskivertoelämää loppuiäkseni.
Yks tärkeimmistä on se, että voisin muuttaa ulkomaille. Tiedän, että voisin myös matkustella ja sitäkin haluan tehdä, koska en oo koskaan päässyt Ruotsia kauemmas perheen vuoksi. Kuitenki se että pääsisin kokonaan pois tästä maailmasta mikä tässä maassa pyörii, ois jotain niin hienoa. Enhän mä enää mitenkään vihaa Suomea, mutta varsinkin Englanti ja Irlanti houkuttelee kovasti ja näin on tehnyt jo pitkään.
Sitten yks on sellanen tosi yllättävä eli haluan olla tanssija. Sitäkin työtä tekisin kaikkein mieluiten ulkomailla. Tää haave on tositositosi vaikeasti saavutettavissa ja tie on rankka ja jos oon rehellinen niin oon usein itkeny sen vuoksi, etten usko musta koskaan tulevan tarpeeks hyvää tanssijaa. Kuitenkin jatkan yrittämistä niin kauan kuin voin ja motivaatiota kyllä todennäköisesti riittää pitkälle.
Sitten haluan löytää ihanan kumppanin vierelle. Oon elämässäni kyllä rakastanut ihmisiä, mutten oo koskaan ollut tosi rakastunut. Mikään näistä tyhmistä suhteenpoikasista ei oo toiminut, enkä vois kuvitella yhdenkään tuntemani pojan kanssa olevan yhdessä. En tiiä, oonko liian vaativa, mut enhän mä voi olla onnellinen, jos mulla on täysin vääränlainen ihminen vierellä. Eli periaatteessa unelmana olisi rakastua.
Sitten haluan lapsia. Monet mun tuntemat sanoo tän ikäsenä, ettei koskaan halua lapsia. Ehkä niiden mieli muuttuu vielä, ehkä ei. Itse oon kuitenkin halunnut omia lapsia siitä asti ku oon 1-vuotiaana leikkinyt ekalla nukellani. En osais kuvitella olevani aikuinen, ellei mulla olis omaa perhettä. Mieluiten mulla ja miehelläni olis kolme lasta ja asuttais pienessä, söpössä puutalossa meren rannalla vaikka sitten siellä Irlannissa :D. Mun lapset sais harrastaa sitä mitä ne haluaa ja leikkiä ulkona ja kasvattaisin ne maailman suvaitsevaisimmiksi ihmisiksi, jotta maailmasta löytyisi lisää sellaisia. Sitten perheen kanssa vietettäis varsinkin viikonloppusin kivaa aikaa yhdessä ja yittäisin olla paras mahdollinen vanhempi.
Tää on ehkä vähän erikoisempi toive. Haluaisin vaikuttaa moneen maailman ongelmaan. Aiheita löytyy niin paljon etten nyt kaikkea edes muista, mutta ihan rasismista kiusaamiseen ja homofobiasta ulkonäköpaineisiin ja kehitysmaiden ja sairaiden auttamista ja kaikenlaista. En tiedä millä tavoin tää ois mahdollista, muuta kun pitämällä puheita ja kertomalla ihmisille asioista. Tosin ketään ei koskaan melkeen kiinnosta mitä mulla on sanottavana, joten en tiiä miten voisin itse ainakaan saada tarpeeksi vaikutusvaltaa.
Sellasia siis ainakin. Nää on aika vaikeasti saavutettavissa olevia, mutta uskoisin ja toivoisin ainakin osan voivan tapahtua. Itsehän oon monista vastuussa, mutta ei elämää voi kauheasti ohjailla, koska tapahtuu paljon odottamatonta, eikä mitään voi suunnitella. Lisäksi yleensä asiat ei mene niinkuin toivoisi tai odottaisi, mutta loppujen lopuksi ne päätyvätkin jollain tapaa paremmin kuin olisi kuvitellut.
Olipas siinä romaani :D. Ajattelin, että vähän vaihtelua ikuisiin angsti- ja laihdutuspostauksiin.
