Eli hei ehkä osa on selityksiä vailla, tosiaan piilotin tän blogin vähäksi aikaa, koska jotenkin ahdisti tän olemassaolo, mutta nyt oon palannut, koska on taas halua kirjotella.
Ylihuomenna seuraava psykologiaika, koska siirsin aikaa viime viikolta. En jaksais käydä siellä niin usein, eli alle viikon välein. Viime kerralla siellä mun piti mennä vaa'alle ja se oli kamalinta mitä oon ikinä joutunu noilla käynneillä kokemaan. Luku oli äärettömän suuri ja pettymys paisto mun kasvoilta varmaan Afrikkaan asti. Mut nyt mun painoa tarkkaillaan, toivottavasti pääsen keskiviikkona puhumalla pois tosta punnitsemisesta, ainakin yritän.
Tosiaan kerroin siitä, miten mulla menee taas hyvin. No nyt asiat on taas vähän laimeempia. Tosin nyt oon myös kuumeessa, joten on tylsää ja vähän liikaa aikaa miettiä. Mut suunnitelmat koko ajan menee päin vittua ja odotukset rikkoutuu maahan.
Tiiättekö sen tunteen, kun on joku poika, josta ootte joskus pitänyt ja sitten jättänyt koko ihmisen menneisyyteen? Ja kuitenkin joka kerta kun näätte uudestaan niin vanhat tunteet palaa...Mulla on tää yks poika tosiaan, ketä oli viime syksyllä periaatteessa mun koko elämä, mut sille mä olin vaan läheinen ystävä ja se oli kiinnostunut mun kaverista. Sit tapahtu jotain joskus marraskuun lopussa ja ei nähty koko talven aikana ja juteltiinki tosi harvoin. Sit viime perjantaina nähtiin yhessä nuorten tapahtumassa/bileissä ja muistin taas miten ihana se on. Ei voi muutakaan ajatella kun toinen tulee heti halaamaan ku nähään yms. Sillon ku ei nähä ni en ajattele täl tavalla, mut sit ku oon sen seurassa ni en voi mitään näille tunteille, huoh. Kyseinen poika tulee muuten tän viikon aikana esiintymään yhdessä televisio-ohjelman jaksossa, mutta enpäs paljasta enempää ;).
Eiköhän tässä ollu ihan tarpeeks ajatuksenvirtaa tällä kertaa :D
